Varoitus: Seuraa tilitystä :).

Olen tässä viime vuosina ihmetellyt, että juoksu on tullut suosituimmaksi urheilulajiksi myös omalla kohdalla. Toisilla ikäisilläni ja vanhemmilla se voi myös olla pyöräily, rullaluistelu tai muu vastaava yksinharrastettava laji. Mistä johtuu, että ihmiset alkavat vanhemmiten harrastaa yksin? Ei kai seura olisi pahitteeksi vanhemmiten? Eikö tennis sovellu aikuisille vai mistä kiikastaa? Eihän hiihto ole edes hauskaa. Tähän johtopäätökseen olen tullut katsellessa kanssahiihtäjien kasvoja talvisilla hiihtolenkeillä.

Yksinäisyyden tuntee selvästi, kun yrittää ruinata kavereita pelaamaan tennistä, heittämään fribaa, kätköjä kaivamaan tai saada pelaajia salibandyyn tai jalkapalloon. Lopputulos on yleensä juoksulenkki. Ei nyt pysty tai jaksa, on muuta menoa, vaimo ei päästä, täytyy viedä lasta sinne, tänne ja vielä tuonne. Iso Jorma on kipeänä. Tässä muutama esimerkki vastaus, joilla voi laistaa velvollisuuksista. Lopulta lopettaa yrittämästä ja tyytyy juoksenteluun. On se yhtä juhlaa!

Itsellä on vaimo vuorotöissä ja kolme kakaraa ja tuntuu, että kyllä sitä ainakin muutama ilta viikossa irtoaisi harrastuksillekin. Tuntuu vain, että vapaaillat eivät koskaan osu yksiin harrastekavereiden kanssa. Ihmetellään siinä, että maha kasvaa.

Siksipä muutamat aktiiviset liikkujat keskittyvätkin piiskaamaan itseään lenkkipolulla, kun eivät jaksa ruinata muita mukaan. Helpompaa on laittaa lenkkarit jalkaan ja antaa mennä kuin vastaanottaa ainaisia kieltäviä tai kierteleviä tekstiviestejä. Siksipä sitä itsekin juoksee. Nuorempana en tätä ymmärtänyt enkä paljon juoksennellut vaan ihmettelin kovasti miksi vanhat ukkelit vaan juoksee. Nyt on tämäkin tullut elettyä todeksi.

Nauttikaa nuoret seurasta vielä kun on mahdollista!

PS: Tottahan tiedän oikean syyn: Ei kukaan halua olla minun kanssa tekemisissä.