Dalai’s corner

Kävin kurkkaamassa kyseisen elokuvan. En kirjoittaisi elokuvasta mitään, jos se olisi ollut kehno. Tämä menee kai sitten suositeltavien puolelle vaikka elokuva jätti kahtalaiset kokemukset. Kuten elokuvajulisteesta käy ilmi, elokuva on piirroselokuva. Asiaa hehkutettiin, että animaatio on mahdollistanut kuvaamaan asioita joita ei voi tavallisen elokuvan keinoin kuvata. Olen toista mieltä. Kohtaukset olivat tavallisia ja ne olisi voitu kuvata tavallisella kameralla. Ehkä piirretyn kikkelin näyttäminen on hurjaa Ameriikassa? Mene ja tiedä… Olin aiemmin nähnyt Sin City elokuvan, joka on myös tehty osittain piirrettynä. Tämä elokuva olisi ansainnut kaiken sen hehkutuksen, mutta menköön.

Elokuva kuvasi Israelilaisten ja Libanonilaisten välistä sotaa siinä mukana olleiden sotilaiden silmin. He olivat pääosin 18 – 20 vuotiaita pelokkaita taistelijoita joilla ei ollut aikaisempaa taistelukokemusta. Tämä valottaa hieman, miksi sodassa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tämä oli tuotu hienosti esille. Bla bla blaaa. Loppu oli korni ja sen arvasi, että tähänhän tässä pyritään. Kummastelin teatterissa, kun elokuvan jälkeen ihmiset jäivät istumaan paikoilleen. He eivät liikahtaneetkaan vaikka lopputekstit olivat rullanneet jo pidemmän aikaa. Hetken ihmeteltyä lähdin pois, jotta muutkin uskaltavat liikkua . Kamoon, ei se niin hyvä tai koskettava elokuva ollut. Maailma on epäreilu paikka, minkäs teet. Joka sotii terrorismin keinoin, se leikin kestäköön. Taistelisivat oikeassa sodassa, kuten kuuden päivän sodassa ja katsottaisiin kuka on kuka. No onpa maailmalla enemmän uutisoitavaa…

PS: Elokuva pitäisi katsoa toisen kerran, jotta siihen pääsisi paremmin sisälle. Hyvän elokuvan merkki?